Essin ja Korpun seikkailut

20.12.2012

- Vitsit Korppu. Nyt aloillas, tiuskaisen sättäävälle orilleni. Se steppaa ympärilläni, aivan kuin maneesin pohja olisi jotenkin kuuma, eikä se voisi seistä kauaan aloillaan. Kiristän ohjat vasempaan käteeni, nostan ripeästi jalkani jalustimeen ja ponnistan suuren ratsuni selkään vauhdista. Heti kun takamukseni koskettaa satulaa, ampaisee Korppu kiitoraviin. Kiskaisen ohjista äkäisesti ja pistän ratsuni astelemaan aivan pientä ympyrää. Se päästää korskahduksia ja tuntuu kokoajan siltä, että aikoo nousta pystyyn. Martingaalit eivät vaikuta tähän katujyrään mitenkään, vaan herra menee miten tahtoo. Pyörimme siinä jonkin aikaa, kunnes päästän orin kävelemään ympäriinsä maneesissa. Käynti on kokoajan todella jännittynyttä, ja Korppu on niin räjähdysaltis, että pienikin rasahdus saisi sen poukahtamaan ilmaan. Samassa se meidän pieni rasahdus kuuluukin ja ori lähtee vetämään melkoista rodeota maneesin toiseen päätyyn. Pidän itseni huolella tasapainossa ja teen pidätteitä varmaan miljoona, jo sekuntin aikana. Kun Korppu rauhoittuu edes aavistuksen, käsken sen kävellä päätyympyrällä kaikessa rauhassa. Muutaman kävelykierroksen jälkeen kokoan ohjat sopivan kireiksi ja alan taivutella Korppua erikokoisilla ympyröillä. Teen runsaasti pidätteitä ja paljon pysähdyksiä. Vähitellen Korppu rauhoittuu ja kulkee silloin tällöin rentonakin. Puhelen sille kokoajan hiljaisella äänellä ja vaihdan suuntaa. Kun olen tyytyväinen käyntiin, siirrän Korpun raviin. Kevennän sen selässä rauhassa ja alan tehdä sen kanssa kolmikaarista kiemurauraa rauhallisessa tahdissa. Pyrin pitämään pohkeeni aloillaan, koska jos ne heiluvat liikaa, lähtee Korppu heti kaasuttamaan kuin mikäkin jyrä. Harjoitusravia en voi vielä edes ajatellakkaan Korpun jännityksen takia.

Kun ratsuni on alkanut rentoutua, otamme muutamat pohkeenväistöt harjoitusravissa. Korppu taipuu jo mukavasti ja kulkee rennommin. Niimpä nostan laukan keskiympyrälle ja valmistaudun pukkisarjaan. Sehän sieltä tulee, mutta Korppu rauhoittuu melko nopeaan ja pystymme jatkamaan laukkaamista hallitusti. Laukkaan keskiympyrällä molempiin suuntiin, ja kokeilemme muutamat laukanvaihdot. Niissä Korppu jyrää uralle päin melko vahvana, mutta muutaman yrityksen jälkeen sekin sujuu siedettävästi. Otamme loppuravit ja käynnit.

Talutan katujyräni talliin, jossa näenkin Katjan Mörriä hoitamassa. Tervehdin tuota ystävälliseen tapaani.
- Mites ratsastukset sujui? nainen kysyy minulta hymyssä suin.
- Ihan hyvin. Alkuun mentiin melkosta rodeoo, mut rentoutuhan se sit lopulta, kerron virnistäen.
- Korppuhan vaikuttaa varsinaiselta rodeohepolta, mitä nyt oon sulta kuullut, hän naurahtaa.
- Sitähän se todellakin on, hymähdän samalla kun kiinnitän Korpun käytävälle ottaen siltä samalla suitset pois. Nappaan muutkin varusteet hikisen ratsuni päältä ja vien roinat paikoilleen. Palaan varustehuoneesta toppaloimi käsissäni ja lasken sen maahan käytävälle. Harjaan Korpun nopeasti kumisualla ja loimitan herrulin sen jälkeen. Käyn vielä orini jalat huolella läpi ja laitan sitten ketjun herran suuhun ja lähden taluttamaan sitä tarhaan. Korppu ravaa melkein koko matkan tarhalle, mutta pysyy sentään käsissäni. Päästän sen tarhaan jättäen sille riimun kuitenkin päähän. Palaan talliin ja siivoan käytävän meidän jäljiltämme. Tämän jälkeen lähden kävelemään kotiin.

- Essi L