Joulumaasto 2012 - tarina tullut

JOULUMAASTO 2012
23.12

Osallistujat - 6/10
Katja - Riku
Essi - Korppu
Giu - Indi
Aatsi - Häärä
Elisa ja Nebu - Tähti (kulkuvälineenä reki)
Linnea - Rami

Ponnistin rauhallisen Rikun selkään joka puuskutti ja tuijotti korvat hörössä jo maastopolun alulle. Taputin sen paksua kaulaa ja annoin ohjien levätä sen pitkien, vaaleiden jouhien päällä. Katsoin taakseni ja koitin päästäni muistaa, ketkä olivatkaan lähdössä. Pikkutallista kipitti vielä viimeisenä kypärää päähänsä vetävä Aatsi Häärän kanssa, kun muut olivat jo nätissä järjestyksessä takanani. Saatoin ehkä tirskahtaa tallin toiselle omistajalle - olihan tuo yksi sählä ja myöhästelijä.

Painoin pohkeeni Rikun kylkiin joka hiljaa keinuen lähti johtamaan upeaa joukkoamme. Koko muu tallin porukka oli lähtenyt mukaan, paitsi Soneü eläkeläispappa Shotin kanssa, mistä olin hieman harmissani. Kirosanat lentelivät ja päät kääntyilivät jonomme peräpäähän, josta löytyi tallin uusin tulokas - suuri, erittäin kaunis puoliveriori Rami, joka ei olisi ilmeisesti millään malttanut kestää Tähden, Nebun ja Elisan perässä, vaan olisi ilmeisesti mieluummin siirtynyt Rikun edelle.

- Siirrytään sitten raviin! huikkasin jonolle, jota varma Riku lähti pikkuhiljaa vetämään rauhalliseen, hallittuun raviin. Hetken aikaa ravattuamme pölähti Linnea puoliverisineen vierelleni. Naisen posket helottivat punaisina ja hiki valui niin ratsastajalta, kuin ratsulta.
- @£$€& mulla menee niin kovin hermo tän kanssa tappelemiseen tuolla perällä, että mun on pakko lähteä takaisin tallille, Linnea hammasta purren ja itkua niellen manasi. Ymmärtäväisenä nyökkäsin ja lupasin vielä joskus esitellä maastot kaksikolle aivan kunnolla.

Siirryimme tieltä pellon läpi kulkevalle moottorikelkkareitille, joka kiertäisi takaisin tielle muutaman kilometrin jälkeen. Rikun ego alkoi jo kasvaa - se pärskähteli ja otti laukka-askelia, viskoi päätään ja otti johtajan asenteen. Rauhoittelin oria jonkin aikaa, ja varmistelin että kaikki olivat vielä tallella keiden pitikin olla. Tähti kiskoi pientä rekeä innoissaan jonon hännillä, Elisan ja Nebun naureskellessa kyydissä. Tähden edellä Aatsi koitti saada nuorta ratsuaan käyttäytymään - Häärä kun esitteli pohkeenväistöjä ja ties mitä omia kuvioitaan, pysytellen kuitenkin rauhassa edellään kulkevan lämminveritamman perässä. Indin selässä oli minulle täysin tuntematon tamman hoitaja Giu, joka ratsasti tammaa hienosti puolipitkällä ohjalla keventäen. Perässäni tulevat Essi ja Korppu - normaalisti ryöstävänä ja hyvin huonokäytöksisenä ratsastaessa tunnettu ruunikko ori keskittyi kuitenkin täysin eteenpäin kulkemiseen, vaikka perässä tuli tamma. Hymyilin Essille tsemppaavasti ja käännyin sitten takaisin eteenpäin, keskittymään omaan ratsastamiseeni.

Tielle takaisin päästyämme, moottorikelkkareitistä selvittyämme huikkasin perässä tulevat pienille käynneille ennen suoraa, jolla päästäisiin laukkaamaan. Riku puuskutti reippaasti eteenpäin, kuin veturi vaunut perässään koska se tiesi, että kohta saataisiin hieman vauhtia tähänkin lenkkiin. Mutkan takaa paljastui pitkä, horisonttiin ulottuva peltojen keskeltä johtava suora.
- Nyt saa vähän irrotella, jono kuitenkin kestää järjestyksessä! huusin taakse ja annoin Rikun mennä. Se painoi kuin pää viidentenä jalkana, Korppu innolla perässään. Giu antoi Indin viilettää perässämme ja mitä - vilkaisin oikean puoleiselle pellolle jossa Aatsi ja Häärä energiaa puhkuen, lähes pikkutamman vatsaan asti ulottuvassa lumikerroksessa laukkasivat lähes kovempaa, kuin jonon johto.
- MITÄ MÄ PUHUIN SIITÄ JÄRJESTYKSESTÄ, tirskuen karjuin huutonauravalle Aatsille joka yritti saada tammansa hieman rauhoittumaan.
- MÄ KERPELE YRITÄN, kuuluu naurunsekava vastaus takaisin ja pian kaksikko katoaa näkyvistäni perälle, kun jarruttelen Rikua jo vähän hallitumpaan laukkaan.
- Lasketaan käyntiin noiden kuusien kohdalla! huikkaan taakse ja nousen kevyeen istuntaan jotta kaikki näkevät, mitä kuusia osoitan. Kurkkaan samalla, että Aatsi on asettautunut takaisin paikoilleen ja Tähti tulee edelleen perässä - ja siellä rekikansa kirmaa hieman jäljessä, mutta edelleen tallessa. Vauhti hidastuu kuusien lähestyessä ja jarruttelen Rikun pikkuhiljaa käyntiin, jottei tapahdu kolareita.

Ennen kuusia olin itse aina kääntynyt moottorikelkkareitille vasempaan, josta pääsi helposti loppuverryttelyn kautta takaisin tallille. Mutta joulumaaston kunniaksi lähdin johdattamaan porukkaa kapenevalle, itselleni täysin tuntemattomalle tielle, kuusimetsän uumeniin. Mielessäni hiljaa ajattelin, että me varmasti eksyttäisiin - seikkailu tämäkin.