Pörrön päiväkirja

Estetreeniä

Kirjava poni seisoi vieressäni, Ansakujan lumentäytteisellä tallipihalla. Odotin Suvia, joka tulisi oman hevosensa, Liljan, kanssa pian tallipihalle. Olimme sopineet tapaamisen, että lähtisemme vähän esteitä hyppelemään. Pörrö korskui niin, että hengityshuuru pölähti paksuna pilvenä nokkani eteen.
- Rauhotupa nyt, Pörröseni, maanittelin ponilleni.
Suvi ja Lilja tulivatkin jo, joten pääsimme maneesiin. Rupattelimme innoissamme.
- Kiva päästä hyppäämään, Suvi sanoi intoa puhkuen.
- Niin on, musta esteet on parasta, mitä tiedän! Iloitsin kaartaen Pörrön keskihalkaisijalle. Pörrö steppaili hermostuneena, kun yritin nousta sen selkään.
- Rauhotu nyt! Karjaisin ja poni rauhottui heti - ainakin hetkeksi. Pääsin selkään yhdellä hypyllä. Pujautin jalat jalustimiin ja kokeilin nousta kenttäistuntaan. Jep, hyvät on, totesin. Lähdin kävelemään alkukäyntejä Suvin ja Liljan perään.

Pörrö oli tosi reippaan tuntuinen heti alkukäynneissä. Poni nyökytteli päätään, kun pidin vielä hetken puolipitkiä ohjia.
- Minkä korkuisia laitetaan sitten ku ollaan lämmitelty hevoset? Kysyin edessäni ratsastavalta tytöltä.
- Laitetaan muutama pikkueste, sit pari vähän isompaa, Suvi sanoi.
Keräsin ohjat ja napautin pohkeet Pörrön kylkiin. Poni lähti reippaaseen, oikeastaan liiankin nopeatempoiseen raviin, joten pidättelin tammaa hieman. Ratsastin voltteja ynnämuita, jotta Pörrö vertyisi (hieno sana xD). Ravailimme melko pitkään suuntaa välillä vaihtaen. Otimme hetkeksi käyntiä, mutta Pörrö olisi halunnut mennä lujempaa eikä hiljempaa. Siksi se protestoikin heittämällä pienen pukin, joka ei minua paljon hätkähdyttänyt. Jalustin vain vähän lipesi taaksepäin, ei muuta sen kummempaa.

Hevoset alkoivat pikkuhiljaa tuntua hyviltä, eli aloimme rakentaa esteitä. Raahasin muutaman estetolpan, joiden väliin laitoin kaksi puomia ristikoksi. Suvi rakensi kaksi pystyestettä, jotka olivat 60cm korkeita, sekä yhden, joka oli 70cm korkea. Radan loppuun hän laittoi kaksi puomia.
- Onko nyt hyvä? Tyttö kysyi.
- Joo, erittäin hyvä, vastasin hymyillen nousten samalla Pörrön selkään takaisin. Nostin laukan ja lähestyin tahdikkaassa laukassa esteitä. Pörrö oli tulinen, joten ponia täytyi rauhoitella. Esteet ylittyivät helposti. Suvi ratsasti valloittavan ihanalla Irlannin cobillansa esteille, ja melko raskasrakenteinen tamma hyppäsi esteiden yli helposti. Suvi oli vakuuttava ratsastaja, koska hän hyppäsi jo 70cm. Kyllä minä hänet patistan vielä hyppäämään 120cm, mutta en tietenkään tällä tunnilla (:DD). Itse kun olen melko kokenut esteratsastajatar, 120cm on oma henkilökohtainen ennätykseni. Pörrön kanssa ei moisiin summiin yllettäisi, mutta ainakin saisin viettää jännittäviä ja tapahtumatäytteisiä päiviä kirjavan ponini kanssa. Hyppäsimme rataa vielä muutaman kerran, sitten olikin aika ottaa loppuverryttelyt sekä kerätä esteet pois.

ps. Raahasin sutki, Suvi, mun ja Pörrön kans hyppimään;)